Japanilainen onsen, saunakokemuksia Kiotossa


Olin pitkään haaveillut pääseväni Japaniin kokeilemaan paikallista tapaa kylpeä ja nyt tuli siihen mahdollisuus n. viikon kestävällä Japanin matkalla, jonka vietin pääosin Kiotossa. Hiukan viivästystä kylpyläreissuun tuli vuosikymmenien kovimmasta Hagibis taifuunista, jota paikalliset kutsuivat japanilaiseksi hurrikaaniksi. Onneksi ko. taifuuni ohitti täpärästi Kioton, joten pääsin käymään yhdessä pienessä paikallisessa onsenissa. Nämä pienet onsenit sijaitsivat huomaamattomasti asuntojen lomassa pienten teiden varsilla ja muistuttivat paikallista korttelisaunaa, jotka aukesivat klo 15.00 jälkeen ja olivat auki iltamyöhään.
Tämä onsen sijaitsi lähellä Kultaista temppeliä, joten turistiruuhkan ja kävelyn jälkeen rauhoittuminen kuumassa lähteessä houkutteli.  Olin onsenin ensimmäisiä asiakkaita ja pujahdin punaisten verhojen kautta pukuhuoneeseen, jossa keltaisiin koreihin laitettiin vaatteet ja korit laitettiin kaappiin lukkojen taakse.

Kylpypuolelle otettiin mukaan ainoastaan pesuaineet ja pieni pyyhe, jonka tiesin etukäteen pidettävän pään päällä kun altaassa istutaan. Pesuhuoneeseen mentiin pienen käytävän kautta, jonka alla altaassa uivat isot värikkäät kalat naisten ja miesten puolten välillä. Pesuhuoneissa japanilaiset naiset istuivat pienten jakkaroiden päällä kyykkyasennossa pesulla. Itse tunsin olevani liian isokokoinen vaikeaan kyykkyasentoon, joten yritin suoriutua muuten peseytymisestä. Pesuhuoneen yhteydessä oli useita eri altaita, joissa oli kuumaa lähdevettä. Yksi altaista oli puinen. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, japanilaiset naiset ystävällisesti ohjasivat minut kaikista kauneimpaan luonnonkivistä tehtyyn altaaseen johon valui kiviseinän lohikäärmeen suusta vettä altaaseen. Vieressä oli myös toinen kiviallas, jossa oli kylmää vettä. Paikalliset kylpijät olivat hyvin ystävällisiä ja ohjasivat minut myös saunaan. Saunassa kuumuus oli melko lähellä suomalaisen saunan kuumuutta, mutta kiuas puuttui. Kiukaan tilalla tiiliseinän kolossa oli pieni televisio, josta kaikki kauhistelivat taifuunin tuhoja. Kylpijät olivat ystävällistä kansaa vaikka taisin tehdä monta mokaa käytöstavoissani 😂.  Näissä pienissä korttelisaunoissa/ onseneissa pääsin hyvin paikalliseen tunnelmaan kiinni ja ymmärtämään ehkä paremmin japanilaista kylpyläkulttuuria. Kiitos Kioto, Japani!

Ruotsi, kylpykulttuurin historiaa ja tyylikästä nykyaikaa.

Syysillat pimenevät ja saunakansalainen alkaa muistella kesäisiä saunakokemuksia.

Saunakansalainen ja Selänpesijä pohtivat keväällä itäisen ja läntisen Suomen eroavaisuuksia sekä naapurimaiden vaikutuksia saunakulttuuriimme. Totesimme myös, kuinka vähän oikeastaan tiedämmekään ruotsalaisten saunomistavoista.

Olimme netistä huomanneet, miten mielenkiintoisia uimaloita Ruotsin rannikolta löytyy, joten suunnittelimme kesän 2015 lomamatkamme Ruotsin länsirannikolle. Ja mitä enemmän kaivoimme tietoa verkosta ja kirjallisuudesta, sitä mielenkiintoisemmalta matkakohteemme alkoi näyttää.

Selänpesijä tilasi alan perusteokset ruotsalaisista antikvaariatteista:

- Inga Kindblom, "Badhus, Bad och badande före 1950". Riksantikvarieämbetet 1995.
- Martin Roth Kronwall (text) - Martin Skredsvik (foto), "Svenska Bad". 2004.
- Helena Lind (text) - Bert Leandersson (foto), "Kallbadhus". 2004


Näin olimme uudella kutkuttavalla saunatiedolla kylvetetyt hyvissä ajoin ennen heinäkuuta ja matkaa. Sitten tuumasta tekoihin. Ei muuta kuin bastuduk eli saunapyyhe kainaloon ja menoksi.


Ruotsi, Lysekil - Lysekils kallbadhus






Tutustuminen ruotsalaiseen kylpykulttuurin oli hyvä aloittaa Lysekilistä. Paikkakunta on tunnettu kylpylälääkäri Carl Curmanista,  joka saapui sinne 1859 ja alkoi vaikuttaa vahvasti uudistamalla ruotsalaista kylpyläkulttuuria. Carl Curman perusti Lysekiliin kallbadhus-uimalan 1864, tummien siloisten rantakallioiden katveeseen. Lysekilin kallbadhus on maan vanhin käytössä oleva uimala.Kumpuilevat sileät kalliot hallitsivat näkymää, jonka uumenista löytyi myös valkoiseksi maalattu puinen meriuimala, ruotsalaisittain 'kallbadhus'. Tämä on jaettu miesten ja naisten tiloihin, mikä näyttää olevan tyypillistä melkein kaikille ruotsalaisille meriuimaloille. Miehet ja naiset nauttivat omilla puolillaan alasti meri-ilmakylvystä ja pulahtavat välillä rakennuksen sisäpuolella rappusia alas kirkkaaseen mereen, eikä uima-asuja käytetä, korkeintaan kietoudutaan pyyhkeisiin. Perinteisille meriuimaloille tyypilliseen tapaan kiertävät pukeutumiseen varatut komerot rakennusta sisäpuolella ja kukin voi valita niistä omansa. Tätä rakennusta on korjattu ja uudistettu alkuperäistä luonnetta kunnioittaen. Nyt työmiehet olivat ehostamassa ulkoseinän maalipintaa.



Tässä meriuimalassa on uunituore sauna, ensimmäinen sen pitkässä historiassa. Kymmenen hengen sauna on sisustettu kekseliäästi  naisten ja miesten osastojen väliin ja siinä voidaan saunoa myös yhteisvuoroissa. Olimme tarkoituksella valinneet sekasaunapäivän. Vaikka muuten uimalassa oltiin alasti, saunassa käytettiin pyyhkeitä tai uimapukuja vartalon peittämiseen. Koska en ollut tottunut julkisempaan nakuiluun, tuntui tapa aluksi oudolta. Mutta maassa maan tavalla.  Olisipa hienoa päästä tänne talvella avantouintiin, ajattelin makoillessani auringonpaisteessa lempeässä merituulessa. Kuulimme, että täällä varsinkin naiset ovat innokkaita avantouimareita. Kyllä vaan, meri-ilmakylvyssä on ideaa, ei märkiä uimapukuja!

Uimaan pääsee rakennuksessa ilmaiseksi, mutta yhdistyksen ylläpitämä saunan käyttö maksaa jäsenmaksun. Satunnaisen kävijän on hyvä varautua siihen, että jäsenmaksun mukainen summa vaaditaan, jollei ole muuta sovittu etukäteen. Saunassa oli sähkökiuas, josta sai riittävän kipakat löylyt, Keskustelu lauteilla sujui leppoisasti. Uiminen oli tällä kertaa hiukan haastavaa, koska eriväriset meduusat olivat löytäneet paikan. Uimala näytti olevan myös suosittu kuvauskohde ylhäältä kalliolta, mitä paikalliset naiset yrittivät kovin sanoin suitsia laiturilta.


Lysekilistä löytyy myös ihania uimapaikkoja lapsille sekä Carl Curmanin Calla-vaimon suojelemat
kalliot, jotka ovat ehdottomasti tutustumisen arvoiset.

Kiitos Lysekil sekä Calla ja Carl Curman!

01.07.2015


Göteborg - Bastun i Frihamnen, Jubileumspark. Wau-saunomista urbaanissa satamaympäristössä.

Kun maan vanhin meriuimala oli nähty, oli aika ravistella historia harteilta ja syöksyä ultramodernin saunakulttuurin pariin Göteborgiin. Toki kaupungista löytyy myös perinteikäs hyvinvointikylpylä, mutta Saunakansalainen uskoi siihen tutustumisen Selänpesijän vastuulle. Saunakansalaista kiinnosti nyt aromaattisia ammekylpyjä enemmän rouhea Jubileumspark, Helsingin Sompasaaren tyyliseen entiseen vapaasatamaan rakentuva kansalaisten tapahtumakeskus design-saunoineen.



Selänpesijä kertoi, että Göteborgin 400-vuotisjuhlavuoteen 2021 kurkottavassa innovointihankkeessa Raumblabor Berlin -ryhmän arkkitehdit järjestivät kaupungin asukkaille työpajan. Kävi ilmi että kaupunkilaiset toivoivat pääsyä veden äärelle. Tästä arkkitehdit saivat idean yleisen saunan rakentamiseen vapaasatamaan.

Nostureiden ja ahtaamisen äänistä hiljentyneellä entisellä satama-altaalla nousi korkeuksiin rakennelma, jota en ehkä olisi tunnistanut saunaksi ilman etukäteistietoa. Pian huomasin portailla korkeuksissa kylpijöitä pyyhkeineen vilvoittelemassa ja vakuutuin että saunahan tämä futuristinen häkkyrä tosiaan on. Olimme etukäteen varanneet paikan netissä saunaan. Saunominen on jokaiselle kansalaiselle ilmaista mutta sisään otetaan kerrallaan rajallinen joukko. Saunojien määrää hallinnoidaan nettivarauksin - loistava idea!


Kun tulimme saunalle meitä oli vastassa nuori hymyilevä mies, joka kertoin meille saunakulttuurihankkeesta ja esitteli saunan tiloja. Pukuhuoneet ja suihkut ovat erillisissä tiloissaan rannalla. Ne on rakennettu kierrätystavarasta mm. osa seinistä on muurattu tyhjistä pulloista. Miehille ja naisille on omat pukeutumis- ja suihkutilat ja keskellä näitä tiloja oli wc:t.

Itse veistosmainen sauna  on rakennettu entisen satamanosturin perustuksille veden päälle. Se istuu hyvin satamassa olevien nostokurkien ja laivojen joukkoon. Vesi oli liian likaista uimiseen, mitä Selänpesijän oli hyvin vaikea uskoa. Onneksi Saunakansalainen sai kovapäisen Selänpesijän uskomaan, että on parempiakin ideoita kuin uimaretki betoniraudoitusten seasssa. Saunassa oli yksi suihku ja vesipiste löylyvettä sekä juomavettä varten. Hiukan kovan urbaanin ulkokuoren sisältä avautui lämmin puinen pyöreähkö löylyhuone, jossa tunsi olevansa kuin lämpöisessä pesässä. Suuresta ikkunasta avautui karun kaunis satama-alue. Tunnelma ja kontrasti ulko-ja sisätilojen kesken on varmasti mahtava myös talvella.

Sauna oli kuuma, yli 80 astetta, ja kuiva. Ruotsalaiseen tapaan siellä istuttiin pitkään. Löylyn heittoon oli kyllä mahdollisuus, jos sitä halusi. Kaikki näyttivät nauttivan rauhallisesta ilmapiiristä ja rosoisen kauniista satamamiljööstä. Välillä vilvoiteltiin rappusilla aurinkoisessa säässä.

Tunnelma ja ihmiset jättivät hymyn huulille, kun lähdimme kohti uusia saunaseikkailuja.

02.07.2015




Göteborg, perinteikäs kaupunkikylpylä Hagabadet


1800-luvulla Haga Östergatanin ovesta kulki vähäväkinen saunakansa.

Varmbadhus kääntyy jokseenkin huonosti Suomen kielelle. Onko se lämminvesikylpylä, lämpimien kylpyjen laitos vai sisäkylpylä? Tätä aprikoi Selänpesijä astellessaan aamuvarhain retkeilymajasta kohti ruotsalaisten allaskylpyjen elävää historiaa.

Hagabadet lukeutuu balneologian eli kylpemistieteen ruotsalaisen uranuurtajan Carl Curmanin aikaansaannoksiin. Toimeksianto rakennushankkeeseen 1873-1876 tuli Göteborgin kaupungilta. Professori sai toki apuja arkkitehdilta ja rakennusmestarilta. Valmistuneessa laitoksessa saattoi kylpeä höyryssä, kuumailmassa, istualtaan, makuultaan, suihkutellen, lääkeyrteissä, roomalaisittain tai kansanomaisesti nahkansa saippuoiden.

Suurella allasosastolla on aina kylvetty valossa ja seinämaalausten keskellä

Niistä ajoista, kun laitos avautui Renstömska bad- och tvättanstalt i Haga -nimisenä, on paljon muuttunut. Esimerkiksi tulipalon 1903 jäljiltä keltatiilinen rakennus korotettiin ja somistettiin sisältä jugend-aihein. Työläiskaupunginosan puoleinen sisäänkäynti ja puistokadun puoleinen sisäänkäynti ovat molemmat olemassa, vaikkakin niistä vain toinen on käytössä. Carl Curman toteutti täällä ajatuksensa kaikkien kansanosien yhtäläisestä kylvettämisestä, sillä laitos oli yhdistelmä kansankylpylää ja herrasväen mukavuuslaitosta.

1800-luvulla Haga Östergatanin ovesta kulki vähäväkinen saunakansa.

Historiallisissa puitteissa toimiva, perinteitään arvostava nykyinen Hagabadet on hyvinvointipaketteja ja salikortteja tarjoava yritys. Selänpesijä ei vieroksunut hienostunutta atmosfääriä vaan osti kertalipun sisään.

Lähes kaikissa altaissa oli menossa vuosihuolto. Esiteltyään itsensä saunaturistiksi ja kylpyläperinteen harrastajaksi Selänpesijä sai ystävälliseltä henkilökunnalta perusteellisen opastuskierroksen, myös suljetuihin tiloihin (bassängen Ägget, Philipsons folkbad, Curmans varma bad). Erimuotoisista allasosastoista, joissa ei ollut vettä eikä asiakkaita, saattoi mukavasti räpsiä kuvia. Soikio suurimman altaan pohjalla teki selväksi, miksi sitä kutsutaan Munaksi. Kierroksen jälkeen Selänpesijä rentoutui roomalaisessa allasosastossa (Romerska bade) ja sen periruotsalaisessa kuivahkossa saunassa.

Lähtöä tehdessä katse osui lasivitriiniin. Kunniapaikalle oli asetettu Hagabadetin historiaa ja kaikkien saunamaailmankansalaisten perusteos, Arja Saijonmaan saunakirja.

3.7.2015

Varberg - Varbergs kallbadhus



Saavuimme innostusta puhkuen Varbergin rannikkokaupunkiin, jossa oli yksi pääkohteistamme Varbergin perinteikäs meriuimala, kallbadhus. Selänpesijän jäkikasvu oli tämän jo edellissyksynä hyväksi testannut ja antanut osaltaan kimmokkeen etsiä vastausta kysymykseen "Vad betyder det atta kallbada?"


Saimme mukavan hostellimajoituksen linnoituksesta, josta oli lyhyt matka meriuimalaan. Saunakansalainen ja selänpesijä saivat yllätyksekseen kokea myös keskiaikaista tunnelmaa, sillä linnoituksessa oli meneillään keskiaikafestivaalit. Orientaalinen kallbadhus ja linnoitus muodostivat hienon kokonaisuuden aktiivilomailuun, seikkailuunkin.  Kun olimme ihastelleet historiallista merikylpylää ensin ulkopuolelta, kävelimme laituria myöten kahvilaan, maksoimme seitsemän ja puolen euron suuruisen pääsymaksun ja siirryimme sisään kylpemään.


Meriuimala oli jaettu miesten ja naisten puoliin niin kuin kaikki vastaavat ruotsalaiset uimalat. Saunakansalainen tarkkaili hetken tilannetta ja arvioi miten toimia, minkä jälkeen puikahti pukukoppiin. Ilma oli täydellinen aurinkokylpyyn. Tuntui ylelliseltä istua lepotuolissa rauhallisen kauniissa merikylpylässä ja kuunnella vanhempien ruotsalaisnaisten kiireetöntä keskustelua. Tarjoilija toi daameille virvokkeita sekä pientä suolapalaa ja välillä pulahdettiin laitureilta uimaan. Ikä ei näyttänyt olevan este nautinnolle, rollaattorilla pääsi hyvin eteenpäin.

Saunassa oritentaalisen tyyliset suuret ikkunat aukenivat meren selälle, jossa purjeveneet seilasivat. Kuuman kuivassa saunassa ei ollut ruuhkaa, välillä sain nauttia merimaisemasta aivan yksin. Ruotsalaiset ovat ymmärtäneet hyödyntää uimalan rakentamisessa myös esteettisen nautinnon merkityksen. Paikassa oli myös hyvät suihkutilat ja viihtyisä pukeutumistila.
Näin olimme saaneet matkan rasitukset poishoidettua ja olimme valmiita siirtymään keskiaikaisiin iltatunnelmiin Vargbergin linnoitukseen.
Varbergissä on ollut vanhastaan myös sisäallaskylpylöitä (varmbadhus). Pääsimme kurkistamaan niistä jäljellä olevan vuonna 1925 rakennetun mahtipontisen kylpylärakennuksen sisätiloihin Strandgatanilla. Sen pientä roomalaistunnelmaista allasosastoa oli ymmärretty kunnioittaa uudistuksissa. Paikassa tarjotaan nykyisin lääkintää ja hyvinvointipalveluja. Ehkäpä joskus tulemme tänne viihtymään altaalla, saunassa ja kuntosalilla; läheinen maauimalakin näytti rennolta paikalta. Mutta tällä kesäreissulla aurinko paistoi ja Varbergin merenranta kutsui.
4.7.2015

Helsingborg - Pålsjöbaden



Helsingborgin uusin meriuimala valmistui kesällä 2015 vanhan  Pålsjöbadenin meriuimalan tilalle. Vanhan meriuimalan vei myrskytuuli mennesssään vuonna 2011.

Meri oli nytkin tuulinen ja tyrskyinen. Uimareita ja saunojia oli saapunut arkiaamuna jokseenkin vähän, auringonpalvojia ei yhtäkään. Ilma oli kuitenkin tuulesta huolimatta leuto ja aurinkokin esittäytyi välillä. Kun löylyssä lauteilla istui, loivat tyrskyt ja tummat pilvet jännittävää dramatiikkaa, etenkin kun tiesi mitä aiemmalle saunalle oli myrskyssä tapahtunut.

Uusi Pålsjöbaden on ollut auki vasta kaksi kuukautta. Valoisat tilat hohtivat uutuuttaan. Pitkän laiturin päässä sijaitsi kahvila, josta uimala jakautui miesten ja naisten siipirakennelmiin. Saunoja oli kahdenlaista: kuiva kuumenpi sauna (torrbastu) ja kostea miedompi sauna (fuktbastu), jossa paikallisetkin heittivät vettä kiukaalle. Selänpesijä kertoi saaneensa kuulla nopeassa tempossa lausuttuja valittuja ruotsin kielen sanoja, kun oli ollut  viemässä vesisankoa kuivaan saunaa.



Saunassa oli jälleen kerran suuret ikkunat, joista sai nauttia tyrskyisästä merimaisemasta ja merimetsojen lennosta. Monista ikkunoita tulvi sisään luonnonvaloa. Selkeässä modernissa puurakennuksessa oli pienet pukukopit muistuttamassa perinteisemmästä rakennustyylistä. Avaralla laiturikannelle oli  istuskeluryhmiä ja palju, sisällä pesutilat tyylikkäät ja toimivat.


Tack Pålsjöbaden! Tack Helsingborg! Näin Helsingborgin kaupunki järjestää asukkailleen julkisena palveluna edulliseen hintaan virkistäytymistä, hyvinvointia, yhdessäoloa. On upeaa todeta, että jossakin päättäjät ovat ymmärtäneet vastuunsa säilyttää rantoja ja rakennuksia kuntalaisten käyttöön. Ja kun kansalaisen yllättää nälkä Pålsjöbadissa, löytää hän viihtyisän oloisen ravintolayrityksen samalta rannalta.

6.7.2015